Tekijä: admin

  • Suomen Kalankasvattajaliitto – Kekkosen kalan edunvalvontaa 60-vuotta

    Suomen Kalankasvattajaliitto – Kekkosen kalan edunvalvontaa 60-vuotta

    Suomen Kalankasvattajaliitto, aikaisemmalta nimeltään Suomen Lohenkasvattajainliitto täyttää tänä vuonna kuusikymmentä vuotta. Liitto järjestää tapahtuman kunniaksi vuosijuhlan ja Kalankasvatuksen kesäpäivät toimialan vahvalla alueella Turussa 28-29.8.2024. Tilaisuuteen tuo valtiovallan tervehdyksen pääministeri Petteri Orpo.

    Suomessa kasvatettiin jo 1950-luvulla merilohia istutuksiin luonnonvesiin. Sen sijaan uuden tulokkaan sateenkaariraudun kasvatus oli alkutekijöissä. Kokeilutoiminnan kautta amerikkalaista alkuperää oleva kala havaittiin sopeutuvan Suomen olosuhteisiin hyvin ja tuotantomäärät alkoivat nousta.

    Perustetun edunvalvontajärjestön ensimmäisiä tehtäviä oli tehdä kansalle täysin tuntematon uusi ruokakala tunnetuksi. Liitto järjestikin sateenkaariraudun maistiais- ja esittelytilaisuuksia eri puolilla Suomea. Kalalle päätettiin myös antaa uusi nimi, kirjolohi. Nimen vihki käyttöön presidentti Urho Kekkonen hotelli Marskin maistiaistilaisuudessa 2.11.1965.

    Suomen Kalankasvattajaliittoon kuuluu tällä hetkellä noin sata yritys- ja henkilöjäsentä. Liiton jäsenyritykset tuottavat yli 90 % Suomessa kasvatetusta kalasta. Kasvatetun kalan kokonaistuotanto on Suomessa vuosittain noin 17 miljoonaa kiloa. Pääosa on kirjolohta. Jonkin verran tuotetaan myös siikaa.

    Kirjolohi saa alkunsa poikaskasvattamoilta sisä-Suomessa, koska se ei lisäänny Suomessa luontaisesti. Varsinainen kasvatus tapahtuu kalojen siirron jälkeen joko merialueilla, sisävesikasvattamoissa tai kiertovesilaitoksissa. Kirjolohen kasvatusaika ruokakalaksi kestää noin 2-3 vuotta.

    Toimiala tavoittelee kestävää kalankasvatuksen tuotannon nousua Suomessa. Suomen Kalankasvattajaliiton jäsenyritykset ovat valmiit kolminkertaistamaan tuotantonsa. Tavoitteen toteutuminen merkitsisi ruokaomavaraisuutemme ja huoltovarmuutemme paranemista ja uusia työmahdollisuuksia suomalaiselle maaseudulle ja elintarviketeollisuuteen.

    Keskijärven kalanviljelylaitos on ollut kalankasvattajaliiton jäsenenä jo yli 50-vuotta.


    Lisätiedot:
    Janne Sankelo,
    toimitusjohtaja, Suomen Kalankasvattajaliitto
    050-5120 519

  • KALANKASVATTAJALIITON SANKELO: POHJOISESSA ON HALUA NOSTAA TUOTANTOA

    KALANKASVATTAJALIITON SANKELO: POHJOISESSA ON HALUA NOSTAA TUOTANTOA

    Toimitusjohtaja Janne Sankelo vieraili elokuussa liiton Pohjois-Suomen alueen jäsenyrityksissä. Vierailukohteina olivat Laitakarin Kala Oulussa, kalankasvatus Vääräniemi Taivalkoskella, Varisjoen ja Koillis-Suomen lohi Kuusamossa, Lylyjoen lohi Suomussalmella, Kainuun lohi Sotkamossa ja Kuhmon kala Kuhmossa.

    • Pohjois-Suomi on merkittävää kalankasvatuksen aluetta. Yrityksillä on myös kasvupotentiaalia ja halua lisätä tuotantoa. Tarkoituksenani on koota alueen yrittäjiltä pohjoista näkemystä toimialan edunvalvonnan kehittämistä varten, toteaa Sankelo

    Laitakarin Kalan tuotantopäällikkö Timo Karjalaisella on pitkä kokemus toimialalta ja kilpailusta norjalaisten kanssa.

    • Kirjolohi on oma kalalajinsa, jolla pitäisi olla oma markkinansa suhteessa Norjan loheen, muistuttaa Karjalainen.

    Kalankasvatus Vääräniemen toimitusjohtajan Kari Vääräniemen mukaan Pohjois-Suomessa on vahvaa kalanpoikasten, istukaskalojen ja emokalakasvatuksen tuotantoa.

    • Kalaa myös perataan täällä sellaisina ajankohtina, kun kotimaista kalaa on muuten huonosti saatavilla, sanoo Vääräniemi.

    Toimitusjohtaja Janne Sankelon mukaan kalankasvattajilla on kovat odotukset valtiovallan suuntaan toimialan sääntelyn keventämiseksi. Nykyisessä hallitusohjelmassa kalankasvatuksen edistämisestä on selkeät kirjaukset. Kalankasvattajaliitto on tehnyt myös omat norminpurkuehdotukset, joihin odotetaan syksyn aikana reagointia.

    • Kestävä kirjolohen tuotanto voidaan Suomessa kolminkertaistaa. Samalla parannetaan ruokaomavaraisuutta, huoltovarmuutta ja työllisyyttä suomalaisella maaseudulla. Suomessa kasvatetulla kalalla on myös edellytyksiä vientimarkkinoilla. Yhteydenottoja on tullut Kiinasta asti, päättää Sankelo.

    Tiedotustoiminta on osittain maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa (kalatalouden edistäminen)

  • Uutta tietoa harmaahaikaroiden ja merimetsojen suorista vaikutuksista kalataloudelle

    Uutta tietoa harmaahaikaroiden ja merimetsojen suorista vaikutuksista kalataloudelle

    LUKE 1.7.2024

    Suomessa tutkittiin ensimmäistä kertaa systemaattisesti koko rannikkoalueella harmaahaikaroiden ja merimetsojen aiheuttamia suoria vahinkoja kalataloudelle. Harmaahaikaroista voi olla paikoitellen merkittävää haittaa kalankasvatukselle. Sen sijaan merimetsot eivät juurikaan vie kaloja suojatuista kalankasvatusaltaista eivätkä useimmista pyydyksistä, peittämättömiä avorysiä lukuun ottamatta.

    Luonnonvarakeskuksen uusi tutkimus osoittaa, että merimetsot vievät päivittäin keskimäärin kymmeniä kaloja peittämättömistä avorysistä. Pohjarysissä ja ponttonirysissä merimetsojen aiheuttamat vahingot ovat vähäisiä. Ainoastaan vajaassa 0,5 % verkoilla ja rysillä pyydetyistä kaloista esiintyy lintujen aiheuttamia haavaumia. Tulos perustuu videoseurantaan, jossa seurattiin lintujen saalistusyrityksiä ja -onnistumisia vesiviljelylaitoksilla ja pyydyksillä sekä koko rannikon kattavaan, melkein 60 000 kalan otantaan, jossa seurattiin lintujen aiheuttamien haavaumien esiintyvyyttä kalansaaliissa.

    Ympäristöministeriön tilaamassa tutkimuksessa selvitettiin luonnonsuojelulailla suojeltujen merimetsojen ja harmaahaikaroiden suoria vaikutuksia kalankasvatukseen ja kaupalliseen kalastukseen. Suorilla vaikutuksilla tarkoitetaan vahinkoja, jotka syntyvät pyydyksissä tai kalankasvatusaltailla, kuten kalan viemistä viljelyaltaasta. Tutkimuksessa ei selvitetty, miten paljon linnut saalistavat kalaa tai saalistuksen vaikutuksia kalastukseen.  

    Vahinkoja voidaan vähentää suojaustoimenpiteillä
    Kalankasvatuslaitoksilla harmaahaikarat olivat paikoin merkittävä rasite yritysten kannattavuudelle. Pahimmillaan ne veivät kasvatusaltaasta yli 230 euron edestä kalaa päivässä. Tutkimustulokset antoivat viitteitä siitä, että oikein valituilla ja ylläpidetyillä suojaustoimenpiteillä vahinkoja pystytään merkittävästi vähentämään. Suojaaminen ja suojausten ylläpito tuottavat kuitenkin kustannuksia ja teettävät ylimääräistä työtä.

    Parhaimman suojan antoi korkealle veden pinnasta kiristetty verkko, jolloin harmaahaikaroille ei syntynyt alustaa, jonka päällä seistä ja kalastaa. Vähiten suojaa antoivat verkot, jotka roikkuivat lähellä vedenpintaa. Ne jopa mahdollistivat saalistusta, sillä haikarat seisoivat niiden päällä ja saalistivat kaloja verkon läpi. Tutkimuksen mukaan harmaahaikara aiheuttaa huomattavasti suurempaa haittaa kalankasvatukselle kuin merimetso. Harmaahaikaran saalistus muodostuu ongelmaksi nimenomaan altaissa, joissa suojaava verkko voi laskeutua lintujen painosta lähelle vedenpintaa.

    Merimetsot vierailivat ja veivät kalaa vain vajaassa puolessa seuratuista kasvatusaltaista, ja verkot suojasivat kaloja merimetson saalistukselta varsin hyvin. Molempien lintulajien vierailut ja niiden poistamien kalojen määrä vaihtelivat suuresti kasvatuslaitosten välillä.

    Merimetsojen syysmuuton ajankohta ja suunta vaihtelee alueittain
    Tutkimuksen yhteydessä 27 merimetsolle kiinnitettiin GPS-paikannin, jolla selvitettiin niiden saalistusalueita ja liikkumista. Keskimäärin merimetsot lensivät saalistamaan hieman yli 7 km päähän pesintäsaaresta tai edellisen yön levähdyspaikasta, mutta pisimmät saalistusmatkat olivat jopa yli 30 km pituisia.

    Tutkimustulokset osoittivat, että syysmuuton ajoitus eroaa Pohjanlahden ja Suomenlahden merimetsojen välillä. Pohjanlahdelta muutto alkoi jo heinäkuun lopulla, kun taas Suomenlahdesta päämuutto alkoi vasta syyskuussa. Pohjanlahden ja Suomenlahden merimetsot suuntaavat syysmuuttonsa osittain myös eri osiin Eurooppaa.

    Hanke tuotti runsaasti uutta määrällistä tietoa lintujen vierailuista ja vahingoista pyydyksillä ja kasvatuslaitoksilla. On kuitenkin vielä paljon, mitä ei tiedetä.

    ”Emme esimerkiksi vieläkään tiedä riittävästi, miten merimetsot ja muut kalaa syövät linnut vaikuttavat kokonaisvaltaisesti kalastukseen ja missä olosuhteissa vaikutukset ovat suurimmillaan. Emme myöskään tiedä, miksi samalla vesiviljelylaitoksella voi olla suuria ongelmia tiettynä vuotena muttei seuraavana,” toteaa Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Mats Westerbom.

    ”Lintujen määrä ja esiintyvyys eivät yksinomaan selitä ongelmien laajuutta. Suojauksen onnistuminen ja eri verkkoratkaisut voivat olla tärkeitä selittäviä tekijöitä ongelmien vaihtelun taustalla vesiviljelyssä,” Westerbom jatkaa.

    Tutkimus toteutettiin vuosina 2022–2023, ja siihen osallistuivat Luonnonvarakeskus, Turun yliopisto ja ammattikorkeakoulu Novia. Lisäksi hankkeeseen osallistui lukuisia ammattikalastajia ja vesiviljelylaitoksia. Hankkeen tavoitteena oli luoda tutkittua tietoa merimetson aiheuttamista ongelmista päätöksenteon tueksi. Hankkeessa kerättiin mittavaa kuva-aineistoa aina Vironlahdelta Oulun edustalle asti.

    Raportti: Merimetson ja harmaahaikaran suorat kalatalousvahingot: määrän ja laadun arviointi Suomen merialueilla

    Lisätietoa:

    Erikoistutkija Mats Westerbom
    mats.westerbom@luke.fi, p. 0295322747

    Camilla Ekblad
    camilla.ekblad@luke.fi

    Professori Veijo Jormalainen
    Veijo.jormalainen@utu.fi, p. +358 40 7212682

  • Vesiviljely 2023

    Vesiviljely 2023

    LUKE 27.6.2024

    Vuonna 2023 Suomessa kasvatettiin 15,2 miljoonaa kiloa kalaa ihmisravinnoksi. Kokonaistuotannon määrä oli yli miljoonaa kiloa vähemmän kuin vuonna 2022.

    • Kirjolohta tuotettiin 14,4 miljoonaa kiloa, joka on 95 prosenttia koko ruokakalatuotannosta. Viljellyn siian tuotanto oli 0,7 miljoonaa kiloa, reilut 0,1 miljoonaa kiloa edellistä vuotta vähemmän. Muita viljeltyjä ruokakalalajeja eli nieriää, taimenta ja sampea tuotettiin yhteensä 88 000 kiloa. 
    • Kirjolohen mätiä myytiin elintarvikkeeksi noin 0,4 miljoonaa kiloa.
    • Ruokakalatuotannon arvo oli 93 miljoonaa euroa eli lähes 9 miljoonaa euroa pienempi kuin vuonna 2022.
    • Ruokakalan lisäksi kalaa viljeltiin myös istutettavaksi luonnonvesiin. Erikokoisia kalanpoikasia, vastakuoriutuneet pois lukien, tuotettiin istutuksiin ja jatkokasvatukseen yhteensä noin 43 miljoonaa yksilöä. 
    • Istutuksiin toimitettiin 18 miljoonaa siian poikasta, neljä miljoonaa kuhanpoikasta ja kaksi miljoonaa lohen- ja taimenen poikasta kumpaakin.
    • Ruokakalatuotantoa varten kasvatettiin 15,4 miljoonaa kirjolohenpoikasta ja 1,4 miljoonaa siianpoikasta.
    • Vuonna 2023 Suomessa toimi 217 kalanviljely-yritystä, jotka harjoittivat kalankasvatusta 352 laitoksessa.
    • Ruokakalaa kasvattavien yritysten ja luonnonravintolammikkoviljelijöiden määrä on vähentynyt kolmanneksella viimeisten kymmenen vuoden aikana. Poikasia kasvattavien yritysten määrä on pysynyt samalla tasolla.

    Lue lisää: https://www.luke.fi/fi/tilastot/vesiviljely/vesiviljely-2023

  • Selvitys ehdottaa kalatalousalan AMK-koulutuksen aloittamista uudelleen

    Selvitys ehdottaa kalatalousalan AMK-koulutuksen aloittamista uudelleen

    Kalatalousalan osaajapulan ratkaisemiseksi tehty selvitys ehdottaa useita toimenpiteitä. Merkittävin esitys on kalatalouden ammattikorkeakoulutuksen aloittaminen uudelleen. Koulutuksen lisäksi tulee panostaa TKI-toimintaan, alan vetovoimaan ja yhteistyöhön.

    Kalatalouden koulutuksen kehittämisen yksi suurimmista esteistä on alan ammattikorkeakoulutasoisen koulutuksen puuttuminen. Näin todetaan maa- ja metsätalousministeriön tilaamassa selvityksessä, joka luovutettiin keskiviikkona 12.6. ministeri Sari Essayahille.

    Selvityshenkilö, MMT Susanna Kumpulaisen tehtävänä oli selvittää kalatalouden koulutuksen nykytila ja valmistella esitys alan koulutuksen kehittämistoimenpiteiksi.

    Selvityksessä ehdotetaan kalatalouden koulutuksen aloittamista osana Turun ammattikorkeakoulun bio- ja elintarviketekniikan insinööri (AMK) -koulutusta. Yhteistyökumppanina toimisi Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK), johon keskitettäisiin kalatalouden ylempi AMK-koulutus. AMK-tasoinen kalatalousalan koulutus päättyi Suomessa vuonna 2010.

    Koulutuksen ja urapolkujen kehittämisen lisäksi ammattikorkeakoulujen roolina olisi kehittää kalatalousalaa. 

    ”Kalatalouden tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI) tulee vahvistaa ammattikorkeakoulujen osaamisella. Tähän tulisi kytkeä opetustoiminta ja yritysten kehittämishaasteet”, Kumpulainen sanoo.

    Viiden vuoden sisällä alan eläköitymiset ovat johtamassa siihen, että pelkkä koulutuksen lisääminen ei pysty vastaamaan osaajapulaan ilman ulkomaista työvoimaa. Selvityksen mukaan tähän tulee varautua hyödyntämällä Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen (JOTPAn) rahoitusmahdollisuudet ja erilaiset koulutusmenetelmät, joita ovat mestari-kisälli, työssäoppiminen ja harjoittelu.

    Kalatalousalan vetovoimaa ja yhteistyötä parannetaan

    Selvityshenkilö ehdottaa myös, että alan vetovoimaa ja tunnettuutta lisätään kampanjalla ja että vetovoimatyö vakiinnutetaan osaksi alan toimintaa. Viestinnässä tulisi tuoda esille kalatalouden vahvuuksia, joita ovat ympäristöystävällisyys, eettisyys, kala terveellisenä ja suositeltuna ravinnonlähteenä sekä alan merkityksellisyys huoltovarmuuden kannalta.

    Lisäksi raportti esittää kalatalousverkoston toiminnan vahvistamista siten, että tiedon kulku ja yhteistyö paranevat.

    ”Kalatalouden vahvuus on paikallislähtöinen kehittäminen. Kala-aktivaattorien yhteistyötä tulisi tiivistää kalatalousverkostossa niin, että koulutukseen, vetovoimaan sekä TKI-toimintaan liittyvät hankkeet olisivat valtakunnallisesti hyödynnettäviä”, Kumpulainen sanoo.

    ”Selvitys on erittäin tarpeellinen kalatalouden tulevaisuuden kannalta. Koulutusmahdollisuudet ovat kehittämisen ytimessä”, ministeri Sari Essayah sanoo.

    Maa- ja metsätalousministeriön johdolla yhteistyössä opetushallinnon kanssa muodostetaan kalatalousalan järjestöistä ja keskeisistä toimijoista verkosto tukemaan raportissa esitettyjen kehittämistoimenpiteiden edistämistä ja toimien priorisointia.

    Liitteet
    Selvitys: Kalatalouden koulutuksen tulevaisuuden kehittämistarpeet – Kalakoulusta akvaattiseen biotalouteen
    Edellinen tiedote MMM:n tiedote aiheesta
    Kalatalouskoulutusselvitys Hankeikkunassa

    Tavoitteena kalatalouden huomattava kasvu

    Kotimaisen kalan edistämisohjelman tavoitteena on kalatalouden huomattava kasvu ja kalaomavaraisuuden nostaminen. Kalatalouden yritykset ovat tehneet viime vuosina merkittäviä panostuksia kasvu- ja kehittämistoimiin.

    Yritykset ovat nostaneet yhdeksi keskeiseksi pullonkaulaksi ammattimaisen ja osaavan työvoiman saannin. Myös hallinnossa huoli osaajapulasta on kasvanut tulevien eläköitymisien myötä.

    Kalatalouden koulutus on Suomessa ajettu osittain alas, kun iktyonomin (AMK) koulutusta ei enää järjestetä. Jäljelle jäänyt koulutus ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin kärsii opiskelijapulasta ja heikkenevistä oppimisympäristöistä.

    Maa- ja metsätalousministeriön selvityksessä valmisteltiin kalatalouden koulutuksen kehittämistoimenpiteet, jotta laadukas kalatalouden koulutus ja osaaminen voidaan varmistaa tulevaisuudessa. Työ jatkuu seuraavaksi muodostettavassa verkostossa.

  • Kalastus ja kalankasvatus tulisi nähdä osana kriisiaikojen ruokaturvaa

    Kalastus ja kalankasvatus tulisi nähdä osana kriisiaikojen ruokaturvaa

    Peter Östman, kansanedustaja, Suomen Kristillisdemokraatit 

    Venäjän hyökättyä Ukrainaan kaksi vuotta sitten Suomen omavaraisuus ja huoltovarmuus ja erityisesti ruuan omavaraisuus ovat nousseet keskustelujen ykkösaiheeksi. Huoltovarmuus on yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden perusta. Huoltovarmuustoimilla puolestaan varmistetaan, että ihmisten ruokaa ja eläinten rehua on saatavilla myös poikkeusoloissa.

    Pääministeri Orpon hallitus kiinnittää erityistä huomiota kotimaisen ruoantuotannon toimintaedellytyksiin. Tähän kuuluu olennaisena osana myös kalatalous. Suomen kalaomavaraisuus on muihin elintarvikkeisiin verrattuna hyvin matala. Suomalaisten syömästä kalasta vain vajaa kolmannes on kotimaista. Kalan omavaraisuuden parantaminen kotimaista tuotantoa lisäämällä on keskeisin huoltovarmuutta parantava toimenpide.

    Siksi hallitusohjelmassa painotetaan, että kotimaisen kalan kulutusta, saatavuutta ja vientiä lisätään keventämällä kalankasvatukseen liittyvää luvitusta ja sääntelyä, ja että jatketaan kotimaisen kalan edistämisohjelman ja vesiviljelystrategian toimeenpanoa. Kiertotaloutta hyödyntämällä vähennetään kalankasvatuksen ravinnepäästöjä.
    Luonnonvarakeskus on selvittänyt kalatalouden huoltovarmuuden nykytilaa ja kehitysmahdollisuuksia Suomessa. Selvityksen mukaan kalastus ja kalankasvatus tulisi nähdä osana kriisiaikojen ruokaturvaa, sillä kala on laadukasta ravintoa, jota voidaan tuottaa hajautetusti eri puolilla Suomea.

    Kotimainen kalateollisuus toimii edelleen pääosin ulkomaisen kalan varassa. Tuontikalan saatavuus on pystyttävä turvaamaan kriisioloissa, mutta myös kotimaisen kalan tuotannon tulisi kasvaa merkittävästi. Tuotantoa ei pystytä merkittävästi lisäämään äkillisissä poikkeusoloissa, vaan kalatalouden elinvoimaisuutta, kasvua ja kykyä toimia erilaisissa poikkeusolosuhteissa pitää kehittää eri keinoin normaalioloissa.

    Maa- ja metsätalousministeriö on laatinut selvityksen perusteella ehdotuksen keskeisistä kalatalouden huoltovarmuutta parantavista toimenpiteistä. Ehdotetut toimenpiteet liittyvät kalatalouden sisällyttämiseen osaksi kansallista huoltovarmuustoimintaa, energian saannin ja kalasatamien toiminnan turvaamiseen, kalanrehun ja muiden keskeisten tarpeiden saatavuuden varmistamiseen, alan yrittäjien kouluttamiseen häiriötilanteita varten sekä alan yritysten toimintaedellytysten parantamiseen ja kalan saatavuuden turvaamiseen.

    Kotimainen ruoan ja energian tuotanto takaavat huoltovarmuutemme. Tämä on myös sisäisen turvallisuuden kysymys.

    Peter Östman
    Kansanedustaja, KD
    peter.ostman@eduskunta.fi, www.peterostman.fi, +358 505121845

  • Kalankasvatuksen etulinjasta valtion virkatehtävään

    Kalankasvatuksen etulinjasta valtion virkatehtävään

    – Ella Hellström siirtyi Jari Setälän saappaisiin

    Työtä ja vastuuta – näillä sanoilla voi kuvailla Ella Hellströmin koko työuraa kalatalousalalla. Ella aloitti Turussa Luonnonvarakeskuksen elinkeinokalatalouden tutkijan haasteellisessa tehtävässä kesäkuun alusta, kun Jari Setälä jää pitkän ja kunniakkaan uran päätteeksi eläkkeelle.

    Hellström on puuhakas nainen. Siitä kertoo jo hänen koulutuksensa: ensin hoitui toisen asteen ylioppilastutkinto ja elintarviketuotannon ymmärtämiseksi kokin paperit kaksoistutkinnossa, sitten iktyonomitutkinto, töiden ohella Ella on opiskellut korkeamman AMK-tutkinnon poikkitieteellisesti sinisen biotalouden liiketoiminnan kehittämiseen, erityisesti kirjolohen lisäarvontuottamiseen painottuen. Osaamista on lisätty matkan varrella lisäksi täydennyskoulutuksissa Aalto Yliopistolla asiakasarvon luontiin ja strategiseen hinnoitteluun sekä Hankenilla EMBA-ohjelmassa skenaariotyöskentelystä monipuolisesti geoekonomiaan. ”Nyt opiskelu työnohessa saa jäädä hetkeksi taustalle odottamaan, sillä uuteen tehtävään perehtymisessä on paljon työsarkaa loppuvuodelle. Kotona Brändössä odottaa työpäivän päätteeksi perhe, johon kuuluu aviomies ja kaksi tytärtä, poika elelee jo itsekseen Turussa. Elän kuuluisia ruuhkavuosia, mutta hyvällä organisoinnilla ja perheen tuella asiat luistavat”, Ella naurahtaa.

    Hellström toimi ennen Luonnonvarakeskukseen siirtymistään Brändö Laxilla myynti- ja paikkapäällikkönä ja sitä ennen kalanjalostusyrityksessä myyntipäällikkönä tehden myös freelancerina töitä omavalvonta-asioiden parissa pienille ja suuremmille kala-alan yrityksille. ”Edellisissä työpaikoissani olen päässyt hyvin tutuiksi kalatalousalan toimijoiden kanssa sekä saanut seurata autiopaikalta niin kalanviljelyn kuin kalastuksenkin nykypäivää. Laaja verkosto, aito kiinnostus alaa kohtaan, sekä ymmärrys kalatalouden tilasta ja taloudellisista syy-seuraussuhteista auttavat varmasti paljon nykyisessä työssäni LUKElla”, Ella summaa.

    Ensimmäisenä työsarkaan kuuluu perehtyminen laajan hallinnollisen kokonaiskuvan hahmottamiseen virkatehtävässä. Konkreettisista suurista ja monista tärkeistä projekteista ensimmäisinä odottaa osallistuminen EMKVR:n arviointi ja ennakointihankkeeseen, jossa Ellaa opastaa kokenut projektipäällikkö, tutkija Kaija Saarni. Tästä kokonaisuus lähtee rakentumaan palasina.

    ”– Jari kohdisti huomionsa vahvasti koko kalatalouden kehittämiseen. Itse haluan kunnioittaa Jarin elämäntyötä koettamalla säilyttää hyviä toimintatapoja ottamalla oppia hänen työstään. Hyvien keskusteluyhteyksien säilyttäminen eri toimijoiden välillä on tärkeää. Haluan aidosti ymmärtää ja kuunnella elinkeinosta kumpuavaa tarvetta tälle työlle ja tutkimukseen perustuvalle tiedolle, jota LUKE välittää”, Ella pohtii.

    Pitkä ura kalatalouden parissa

    Pitkällä urallaan taloustutkijana Luonnonvarakeskuksessa Jari Setälä on nähnyt kalatalouden ala- ja ylämäet ja kokenut alan hallinnon suuret mullistukset. Setälän pääasiallinen tehtävä on viime vuosina ollut Euroopan meri- ja kalatalousrahaston Suomen toimintaohjelman arviointi ja ennakointi. ”- Seuraamme, kuinka tuloksellista ja vaikuttavaa toiminta on, tuotamme tietoa päätöksentekoprosessiin ja luomme kattavaa tilannekuvaa kalataloudesta,” Jari selittää. Suomi eroaa tässä muista EU-maista: Suomessa ei tehdä arviointeja ainoastaan etapeittain, vaan seuranta on jatkuvaa kattaen laajasti myös kalatalouden toimintaympäristön ja politiikkavaikutusten arvioinnin.

    Setälä aloitti uransa kalatalouden parissa Vaasan alueellisessa kalastuspiirissä 1980-luvun alkupuolella. Hallinnossa työskennellessään, hän huomasi, että alalla tarvittaisiin tietoa kalan hinnanmuodostuksesta ja yleensäkin talouden ja markkinoiden toiminnasta. Kalatalous oli kasvussa, mutta kalaelinkeinojen tutkimus oli ohuella pohjalla. Vuonna 1989 Setälää pyydettiin silloisiin hintatukineuvotteluihin asiantuntijaksi, ja sitä kautta hän päätyi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle töihin. ”Tämän jälkeen olen tehnyt monipuolisesti kalatalouden elinkeinoja koskevia projekteja, useimmiten poikkitieteellisestä, ratkaisukeskeisestä ja arvoketjun kattavasta näkökulmasta”, Setälä kertoo.

    Jarin työllä onkin ollut suuri merkitys koko kalatalousalalla sekä vaikutusta myös todelliseen elämään. Setälä on ollut elinkeinoelämän, tutkimuksen ja hallinnon välissä: ”Olen tuottanut yrittäjille tietoa markkinoiden ja toimialan kokonaistilanteesta ja välittänyt hallinnolle sitä viestiä, miten asiat nähdään ja koetaan elinkeinoelämässä. Kun kaikilla on selkeä kuva siitä, missä mennään, voimme yhdessä rakentaa parempaa kalataloutta”, Setälä pohtii.

    ”Nyt pidän vapaata kalatalouden työasioista. Ehdin välillä itsekin kalastelemaan. Kaija Saarni on ollut pitkään mukana kalatalouden elinkeinoon liittyvissä tutkimuksissa ja koordinoi jatkossa Luken poikkitieteellistä arviointi- ja ennakointitiimiä. Ella täydentää uutena jäsenenä tiimiä ja taloustutkimusta. Jätän hyvillä mielillä työt innostuneisiin ja osaaviin käsiin. Seuraan kuitenkin kalatalouselinkeinojen kehitystä jatkossakin sosiaalisen median, kollegoiden ja tuttujen kautta. On mielenkiintoista nähdä, miten toimiala tästä kehittyy eteenpäin. Haasteita on edelleen paljon, mutta ainahan niistä on tavalla tai toisella selvitty. Kalankasvatuksen näivettyminen on saatu käännettyä kasvuun. Uutta lupakapasiteettiakin on syntynyt yli 10 miljoonaa kiloa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Seuraavien vuosien aikana se tulee realisoitumaan kalantuotannoksi, ja suomalaiset pääsevät nauttimaan kotimaista kalaa”, Jari pohtii tulevaisuudesta.

    Kalankasvattajaliitto toivottaa Jarille antoisia eläkepäiviä ja Ellalle paljon onnea uusiin haasteisiin!

  • Aluehallinto uudistuu – kalatalouden palvelut jatkuvat

    Aluehallinto uudistuu – kalatalouden palvelut jatkuvat

    TEKSTI: TIMO TAKKUNEN, Uutisrysä, ELY-keskus | Järvi-Suomen kalatalouspalvelut, KALATALOUSYKSIKÖN TIEDOTUSLEHTI 1/ 2024

    Valtion aluehallinnon uudistuksessa muodostetaan uusi valtakunnallinen lupa-, ohjaus- ja valvontavirasto sekä uudet alueelliset elinvoimakeskukset. Uudistuksen tavoitteena on yhdenmukaistaa lupa- ja valvontakäytäntöä sekä sujuvoittaa palveluja kansalaisille ja yrityksille.

    Elinvoimakeskukset hoitavat jatkossa elinkeinoihin, työllisyyteen, maatalouteen, liikenteeseen, vesitalouteen, luonnon monimuotoisuuden suojelun ja vesien hyvän tilan edistämiseen sekä kalatalouteen liittyviä tehtäviä alueillaan. Valtakunnallisen lupa-, ohjaus- ja valvontaviraston tehtävänä on ympäristö- ja vesitalouslupien hakemuskäsittely sekä niiden valvonta. Hallitusohjelmaan kirjattiin myös, että edelleen mahdollistetaan elinvoimakeskusten erikoistuminen ja keskinäinen työnjako.

    Kalatalous jatkaa lähes nykyisellään

    Kalatalouden aluehallinnon palveluita ja tehtäviä ELY-keskuksissa on hoidettu juuri erikoistumisen pohjalta vuodesta 2015 alkaen kolmella suuralueella. Toimialuejaon valmistelu etenee siihen suuntaan, että kalatalouden palvelut jatkuvat nykyisenkaltaisena kolmella alueella pienin muutoksin toimialueiden rajoihin. Aluejako perustuu alueellisiin erityispiirteisiin. Järvi-Suomi on keskeistä sisävesialuetta keskittyen sisävesien kalatalouteen, Rannikko-Suomessa korostuu merialue ja EU-asiat, Pohjois-Suomessa erityisesti rajajokiasiat naapurivaltioiden kanssa.

    Alueellinen kalataloushallinto hoitaa pienin resurssein suuren määrän erityyppisiä lakisääteisiä tehtäviä. Erikoistuminen ja tiettyjen tehtävien keskittäminen mahdollistavat hyvän palvelu- ja toimintakyvyn ylläpitämisen alueellisesti. Keskeisimmät ohjaus- ja palvelukokonaisuudet ovat rahoitukset, viranomaispäätökset sekä asiantuntijatyö.

    Vaikka hallinnollisesti toimitaan suuralueilla, on alueellisia toimipisteitä jopa lisätty maanlaajuisesti kolmella aiempaan verrattuna. Alueellinen läsnäolo ja tunnettavuus tukee monilta osin paikallislähtöistä työtä, johon perustuu kalavarojen hoidon ja käytön järjestäminen, kalatalousyritysten rahoituspalvelut sekä erityyppisten verkostojen työskentely kalatalo-uden parissa. Kalavarojen hoidon ja käytön järjestäminen on laajaa verkostoyhteistyötä, johon hallinto osaltaan kuuluu. Yhteistyön tulokset palvelevat välillisesti laajaa joukkoa kalastavia kansalaisia ja alan yrityksiä.

    Alueellinen yhteistyö tärkeää

    Kalavarojen hoidosta ja käytöstä kuuluu suuri vastuu paikalliselle tasolle, jota edustaa vesialueen omistajista sekä alan järjestöistä muodostuvat kalatalousalueet. Kalataloushallinto on kalatalousalueiden tukena monin tavoin. Kalakantojen hoidetaan ensisijaisesti kalastusta säätelemällä, joka lähtee tietoon perustuvasta suunnittelusta ja päätöksenteosta. Kalastuksen säätely alamitoin, solmuvälira-joituksin, rauhoitusaikojen ja -alueiden muodossa esimerkkinä tarvitsee aina hallinnollisen päätöksen, joka kalastuslaissa on määrätty viranomaistehtäväksi. Päättymässä oleva kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmien laatiminen sisälsi lukuisia ehdotuksia kalastuksen säätelyksi, joiden pohjalta tehtiin viranomaispäätöksiä. Kalastonhoitomaksu-varoista myönnetään jatkuvaa avustusta kalatalousalueiden toimintaan, käyttö- ja hoitosuunnitelmien toimeenpanoon, kalatalouden edistäminen sekä mm. kalastuksen valvontaan. ELY-keskuksen asiantuntijoiden laaja-alainen osaaminen on jatkuvasti kalatalousalueiden käytössä.

    Kalatalouden oma puhevalta merkittävä kalatalouden edun kannalta

    Yleisen kalatalousedun valvonta on alusta lähtien kuulunut kalatalouden aluehallinnon tehtäviin: valvotaan, ettei kalakannoille ja kalastukselle kohdistu haittoja sekä pyritään vähentämään niitä. Yleisen kalatalousedun valvonta liittyy kaikkiin tehtävin, mutta näkyvimmin vesilain- ja ympäristönsuojelulain mukaisiin lupahakemuksiin, joissa kalatalousviran-omaisilla on itsenäinen puheoikeus. Nykyisessä monialaisessa ELY-keskuksessa ympäristövastuu-alueelle kuuluva vastaava yleisen edun valvonta siirtyy tulevaan lupa-, ohjaus- ja valvontavirastoon, jossa tehtävä jouduttaneen eriyttämään itse lupakäsittelystä. Elinvoimakeskukseen jäädessään kalatalousviranomaisen itsenäinen edunvalvonta säilyy selkeänä. Itsenäiseen edunvalvontakokonaisuuteen liittyy muitakin tehtäviä kuten ympäristölupiin sisältyvien kalatalousvelvoitteiden muutoshakemukset.

  • VÄÄRÄNIEMELLÄ ON SUORITUSVAIHDE PÄÄLLÄ

    VÄÄRÄNIEMELLÄ ON SUORITUSVAIHDE PÄÄLLÄ

    Yrittäjäveljesten Karin ja Harrin vuonna 2011 perustama Kalankasvatus Vääräniemi Oy tuottaa useita eri kalalajeja edustavia poikasia sekä ruoka- ja onkikalaa usean kalankasvattamon voimin.

    Tavoitimme kiireisen Kari Vääräniemen niin sanotusti sorvin äärestä.

    Mitäs siellä tähän aikaan touhutaan?

    • Nyt suoritetaan. Aikaa ei ole yhtään millekään byrokratialle tai lappujen pyörittämiselle, eikä oikein näille haastatteluillekaan, toimitusjohtaja Vääräniemi linjaa pilke silmäkulmassa.

    Alkukesä on tunnetusti kiireistä aikaa kalankasvattamoilla. Vääräniemen laitokselle on tullut uusia poikasia ja vanhempaa vuosikertaa siirretään perattavien kalojen altaisiin. Istukaskalat lähtevät asiakkaille ja siianpoikaset luonnonravintolammikoille.

    • Uutisen aihettakin kiireen keskellä kyllä löytyy. Saimme Kemijärven laitokselle uuden luvan. Entinen oli 100 000 kg ja nyt se nousi 250 000:een. Rehunkäyttöluvat ovat nyt sitten vähän yli miljoona kiloa. Ollaan hyvillä mielin päätöksestä, toteaa Vääräniemi.
  • Liitto perustetaan edustamaan kalanviljelyalaa – sateenkaarirautu saa uuden nimen

    Liitto perustetaan edustamaan kalanviljelyalaa – sateenkaarirautu saa uuden nimen

    Suomessa kasvatettiin jo 1950-luvulla lammikoissa merilohia istutuksiin luonnonvesistöihin. Sen sijaan kirjolohi, silloiselta nimeltään sateenkaarirautu, oli jäänyt lapsipuolen asemaan. Ainoa asia, joka varmasti tiedettiin, oli asiantuntijoiden näkemys, ettei kirjolohella ole meidän arktisissa oloissamme menestysmahdollisuuksia.  Ajatus kasvattaa kirjolohia oli kuitenkin monella mielessä 1950-1960 luvuilla. Eri henkilöt toisistaan tietämättä olivat ryhtyneet kokeilemaan kirjolohen kasvatusta valtion kalatalousviranomaisten epäluuloista huolimatta. Suomalainen perisynti, ”ei usko, ennen kuin kokeilee”, oli kalankasvatuksen siunaus. Se kalapahus eli sittenkin.

    1960-luvun alku oli toimeliasta aikaa lohenkasvatuksen edistämiseksi Suomessa. Kalankasvatuksen uranuurtajat varatuomari Kauno Peltoniemi, eläinlääkäri Veikko Ikkala ja kalastusmestari Viljo Orpana alkoivat levittää yhdessä kalanviljelyn aatetta. Pian perustettiin uusia kalanviljelylaitoksia ja myös sanomalehdet kiinnostuivat alasta. Nämä kalankasvatuksen kokeilut kypsyttivät vakaumuksen, että kaikista epäilyistä ja varoituksista huolimatta oltiin oikealla tiellä ja ainoana keinona levitettyjen harhaluulojen torjumiseksi ja kirjolohen kasvattamisen kehittämiseksi oli perustaa oma Liitto. Tämä johti Suomen Lohenkasvattajain Liitto ry:n perustamiseen 15.3.1964. (nimi muutettiin 1992 Suomen kalankasvattajaliitoksi)

    Liiton tarkoitukseksi määriteltiin edistää ja kehittää kirjolohen ja muiden arvokalojen kasvatusta sekä kalojen istutusta ja kalavesien hoitoa sekä lisätä yhteistyötä kalanviljelystä kiinnostuneiden henkilöiden ja yhteisöjen välillä. Liitto perustettiin siis jo alussa ajamaan lohenkasvatusta laajempia kalataloudellisia tarkoituksia.

    Jäsenmaksu vuodelta 1967

    Presidentti Kekkonen kirjolohen kummina

    Liiton ensimmäisiä tehtäviä oli vuonna 1965 tehdä tunnetuksi ruokakalaksi kansalle täysin tuntematon sateenkaarirautu. Liitto järjesti tämän vuoksi kirjolohen maistiais- ja esitelmätilaisuuksia ympäri Suomea. Ensimmäinen tilaisuus järjestettiin 2.11.1965 Hotelli Marskissa. Silloinen Liiton puheenjohtaja Taavi Vilhunen sai puhuttua Presidentti Kekkosen tilaisuuden suojelijaksi.

    Tilaisuuden kohokohta oli kirjolohen ristiminen. Sateenkaarirautua pidettiin epäsuomalaisena ja harhaanjohtavana nimenä. Piti keksiä kalalle uusi nimi. Idean nimestä antoi rehtori Veli Luomala Alavudelta, joka esitti sateenkaariraudulle nimeksi kirjolohi. Liitto kirjoitti kirjelmän nimenvaihdosta presidentille, joka antoi kalalle uuden kauniin suomalaisen nimen ”kirjolohi” Marskin maistiaistilaisuudessa.

    Tilaisuudella ja erityisesti ristiäistoimituksella oli hyvin ratkaiseva merkitys kirjolohen tulevaisuudelle. Se sai vastustajien rivit horjumaan ja antoi uutta rohkeutta kirjolohen kasvattajille laajentaa toimintaansa. Suomen kansa hyväksyi kirjolohen omakseen ja suhteellisen edulliseksi lohikalaksi ruokapöytäänsä.

    Ote kalevalasta:
    Alkoi lohta leikkaella
    veitsen viilteä kaloa
    lohi loimahti merehen
    kala kirjo kimmlatihe
    pohjasta punaisen purren
    venehestä Väinämöisen

    Lähteet:

    • Peltoniemi, Kauno 1984: Taistelu kirjolohesta. Suomen Lohenkasvattajain liitto ry.
    • Suomen kalankasvattajalehdet vuosilta 1971 – 1973