Ilmasto- ja ympäristöministeri Sari Multala tutustui toimitusjohtaja Matias Juslinin opastuksella suomalaiseen kalankasvattamoon lokakuussa Kustavissa. Vierailu oli toimialalle merkittävä, sillä nopean kyselyn perusteella suomalainen ympäristöministeri ei ole aikaisemmin suomalaisilla verkkoaltailla poikennut.
Matias Juslin arvostaa korkean tason päättäjän vierailua yrityksessään.
Ministerin kanssa käytiin altailla. Sari Multala muisti hyvin liiton edustajien syyskuussa tekemän vierailun ympäristöministeriössä. Meillä käytiin läpi enemmän käytännön asioita. Ministeriä kiinnosti muun muassa se paljonko altaassa on kalaa, tiedusteli ruokinnasta ja minkä kokoisena kala tulee tänne meille kasvatettavaksi.
Matias Juslin pitää tärkeänä, että ympäristöministeriön suunnalla ollaan kiinnostuneita toimialasta. Liiton hallituksen jäsenenä Juslin myös toivoo, että vierailusta olisi hyötyä edunvalvonnan näkökulmasta.
On aina eri asia katsoa Power Point esityksiä kuin nähdä asioita aivan paikan päällä. Hyvässä hengessä ministerin kanssa juteltiiin. Puolitoistatuntia meni siinä mukavasti. Painotin ministerille myös sitä, että talvisäilytyspaikkoja tarvitaan lisää jatkossa, jos kalankasvatuksen tuotantomääriä halutaan Suomessa nostaa, Juslin päättää.
Markus Kankainen, Lauri Niskanen; Luonnonvarakeskus Olli Malve; Suomen ympäristökeskus
Norjassa tuotantomäärät ovat laitoksilla keskimäärin 200-kertaisia 1980- lukuun verraten. Suomeenkin on myönnetty suurempia lupia hyviin olosuhteisiin, mutta pääsääntöisesti tuotantomäärät ovat pieniä ja jääneet 1980-luvun tasolle. Vesiviljelyn innovaatio-ohjelmassa on kehitetty menetelmiä, joilla voidaan arvioida kalankasvatuksen ympäristövaikutuksia ja tuotantopotentiaalia sijaintiin nähden.
Kalankasvatuksen sijainohjaukseen laadittiin kriteeri, joka kuvastaa alueen ympäristöllisesti kestävää tuotantopotentiaalia. Kriteeri perustuu olemassa oleville laitoksille myönnettyihin tuotantomääriin ja paikallisiin virtaus- ja laimennusolosuhteisiin (virtausnopeus, avoimuus ja syvyys), jolla on tutkitusti vaikutus kalankasvatuksen ympäristövaikutuksiin. Kun kyseisiä olosuhteita verrattiin laajemmin laitosten ympäristölupapäätöksiin, osoittautui tuotantomäärän vaihtelu samanlaisissa olosuhteissa suureksi. Yksittäisen laitoksen tuotantokasvupotentiaali voidaankin tunnistaa vertaamalla tuotantomäärää samanlaisissa olosuhteissa muualla luvitettuihin tuotantomääriin; Jos se on pienempi kuin vastaavissa olosuhteissa muualla, selvitetään kasvatuspaikan ympäristöolosuhteet tarkemmin, mallinnetaan ympäristövaikutukset tuotantomäärillä, joita on myönnetty vastaavanlaisiin olosuhteisiin ja arvioidaan, kuinka paljon tuotantoa on mahdollista kestävästi lisätä.
Kuva 1 Vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelmaan arvioitiin tuotantomääräpotentiaalia paikallisten olosuhteiden (virtaus+avoimuus+syvyys -indeksi) ja vastaaviin olosuhteisiin myönnettyjen suurempien (50%) ympäristölupien perusteella
Norjassa tuotantomäärä nousi pyöristäen miljardista kilosta kahteen miljardiin kiloon pääsääntöisesti arvioimalla olemassa olevien laitosten tuotantomäärä ympäristöperusteisesti uudelleen. Puhuttiin laitostuotantomäärien UPSCALE:sta. Laitosten tuotantomäärät ovat sittemmin keskimäärin jopa 200 kertaa suurempia kuin 1980-luvulla. Tuotantomäärän kasvun lisäksi laitoskoon kasvattaminen on lisännyt tuotannon tehokkuutta merkittävästi. Myös muun merialueenalueen käytön ja sosiaalisen hyväksyttävyyden kannalta on kestävämpää, että tuotannon tavoiteltu kasvu ei perustu ainoastaan uusiin kasvatuslaitoksiin. Vastaavasti Suomessa olisi hyödyllistä arvioida olisiko nykyisissä laitossijainneissa tuotantokasvupotentiaalia, koska monissa laitoksissa tuotantomäärät on jääneet 1980 tasolle vaikka ne sijaitsevat verrattain hyvissä virtaus- ja laimennusolosuhteissa.
Kuva 2 Suomen merialueella on 116 kasvatuslaitosta, joiden tuotantolupa vaihtelee merkittävästi ympäristövaikutuksiin vaikuttavien olosuhteiden perusteella. Monilla laitoksilla olisi kasvupotentiaalia olosuhdeindeksiin (avoimuus, syvyys, virtaus) verraten, Punainen laatikko ja nuoli kuvaavat kasvupotentiaalia.
Ympäristövaikutusarvioinnin uusia menetelmiä on mahdollista hyödyntää arvioitaessa tarkemmin laitoksen vaikutuksia ympäristöön. Olemassa olevien laitosten vaikutusarvioinnissa keskeistä on arvioida velvoitetarkkailun lisäksi, miten laitos vaikuttaa alueen vedenlaatuun ja minne vaikutukset kohdentuvat, myös silloin, jos tuotantomäärät muuttuvat. Paikalliseen vedenlaadun arviointiin on kehitetty menetelmiä (Kuva 3), joilla voidaan suurella alueellisella ja ajallisella tarkkuudella seurata ja mallintaa laitosten rehevöitymisvaikutuksia levämääriin. Lisäksi virtausmittauksilla voidaan arvioida, mihin kuormitus kulkeutuu, ja minne vaikutukset kohdistuvat. Mallintamalla, sekä meren nykytilamittaustulosten datafuusion ja paikkatiedon perusteella voidaan edelleen arvioida, miten olosuhteisiin perustuva tuotantomäärän lisäys vaikuttaa lähialueen meren laatuparametreihin sekä siellä oleviin herkkiin tai suojeltuihin alueisiin.
Kuva 3 Kasvatuslaitoksen vaikutuksia voidaan paikallisesti arvioida kohdennettujen tutkimuskampanjoiden ja uusien menetelmien avulla
Vesiviljelyn kehittämisohjelmasta on haettu rahoitusta UPSCALE-hankesuunnitelmalle, jossa tavoitteena on kehittää ja soveltaa Norjassa sovellettua konseptia Suomen olosuhteisiin vuosien 2025 ja 2026 aikana. Tarkoituksena on ensin määrittää ja kontaktoida laitokset/yritykset, jossa kasvupotentiaalia on arvioitu olevan. Tämän jälkeen hankkeessa arvioitaisiin muutaman pilottilaitoksen kanssa kasvupotentiaalia tarkempien vaikutusarvioiden avulla. Sikäli jos tutkimukset osoittavat, että tuotantomäärää olisi ympäristövaikutusten perusteella kestävästi lisättävissä, yritykset voivat käyttää lähestymistapaa ja aineistoa tuotannonsuunnittelussa ja luvituksessa (Kuva 4).
Kuva 4 Monilla laitoksilla on olosuhteisiin ja muihin lupapäätöksiin verraten pieni lupa (vasen), myös laitoksen siirtäminen parempiin olosuhteisiin voisi vastaavasti toimia suuremman tuotantomäärän perusteena, koska ympäristövaikutukset pienenevät (oikea)
Mikäli hanke herätti kiinnostusta tai kysymyksiä, saa olla yhteydessä
Anders Norrback, kansanedustaja (RKP), maanviljelijä, pienyrittäjä ja viiden lapsen isä Närpiöstä
Kun Venäjä reilut kaksi vuotta sitten aloitti armottoman hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan, nousi Suomen, ja monen muun maan, huoltovarmuus keskustelun aiheeksi. Ukrainaan kutsutaan Euroopan vilja-aitaksi, koska se on yksi Euroopan suurimmista viljanvienti maista. Sodan myötä vienti ja tuotanto on laskenut. Tämä vaje pitää korjata jotenkin, ja näen itse, että tässä nousee suomalaisen kalatuotannon tärkeys esille. Merikalastuksen ja kalankasvatuksen tulisi täydentää toisiaan tavalla, jolla voimme turvata suomalaisen ruuantuotannon, omavaraisuuden ja huoltovarmuuden.
Kotimaisesti kasvatetun kalan tuotanto on Suomessa kasvussa, ja tätä meidän tulisi kannustaa. Tiedostan että yksi kalankasvatuksen suurista haasteista tällä hetkellä on tiukka lupamenettely ja byrokratia. Hallitusohjelmassa on hyvä kirjaus, jossa todetaan että ”Kotimaisen kalan kulutusta, saatavuutta ja vientiä lisätään keventämällä kalankasvatukseen liittyvää luvitusta ja sääntelyä.” Nämä ovat kuitenkin sanoja paperilla siihen saakka, kunnes me, poliitikot, tartumme asiaan ja teemme jotakin asian eteen. Lähden kuitenkin siitä, että kaikki hallitusohjelman kirjaukset tulevat toteutumaan tämän vaalikauden aikana, niin myös tämä.
Kun puhutaan kalankasvatuksesta, keskustelussa nousee usein esille ympäristövaikutukset. Tietämykseni mukaan yhä useampi kalankasvattaja on siirtynyt käyttämään itämerirehua. Jos itämerirehua käytetään ravintona kalankasvatuksessa, on se minun silmissäni miltei kiertoravinne. Myös pistekuormitukset ovat vähäisiä. Tällä hetkellä Suomeen tuodaan paljon enemmän kasvatettua kalaa kuin mitä itse tuotamme. Ympäristövaikutukset laajemmalla mittakaavalla olisivat paljon pienemmät, jos pystyisimme lisäämään omaa tuotantoa ja samalla vähentämään tuontia. Samalla kun tämä lisäisi omavaraisuuttamme, olisi tällä myös positiiviset taloudelliset vaikutukset Suomen kannalta. Me suomalaiset olemme kuluttajatietoisia kansalaisia, ja yhä useampi meistä valitseekin jo kasvatetun norjalaisen lohen sijasta kotimaisen kirjolohen ruokapöydälle. Tätä kehitystä, ja tietoisuutta, meidän tulee kaikin tavoin edistää ja kannustaa.
Suomen kalankasvattajaliiton edustajat kävivät tapaamassa ilmasto- ja ympäristöministeri Kai Mykkästä. Liitto antoi ministerille tietoiskun toimialasta ja sen tunnusluvuista. Pääpaino tapaamisessa oli kuitenkin liiton 11 kohdan norminpurkuehdotuksilla, joilla Kalankasvattajaliitto haluaa ojentaa ”auttavan kätensä” maan hallitukselle, joka pohtii tällä hetkellä kuumeisesti, miten soveltaa käytäntöön hallitusohjelman hyviä kirjauksia kalankasvatuksesta.
Keskustelu liiton ehdotusten ympärillä oli ministerin kanssa rakentavaa ja tässä vaiheessa luottamuksellista. Palaamme asiaan myöhemmin uutiskirjeissämme, kun jotain konkreettista asian ympärillä on kerrottavissa.
Keskustan kansanedustajat Vesa Kallio ja Anne Kalmari ovat jättäneet maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahille vastattavaksi kirjallisen kysymyksen koskien hallituksen tekoja kalatalouden edistämiseksi ja kotimaisen kalan käytön lisäämiseksi. Kansanedustajat kysyvät, mitä lainsäädäntömuutoksia hallitus valmistelee kalankasvatusta koskevan sääntelyn keventämiseksi ja millä aikataululla lakiesityksiä ollaan tuomassa eduskuntaan käsiteltäväksi. Kallio ja Kalmari muistuttavat, että Petteri Orpon hallitus on sitoutunut edistämään kotimaista kalataloutta. Hallitusohjelmassa todetaan keskeisenä keinona kalankasvatuksen lisäämiseksi Suomessa olevan nimenomaan kalankasvatukseen liittyvän luvituksen ja sääntelyn keventäminen.
Kun kirjaukset ovat selvät ja tilannekuva tässä asiassa yhteinen, niin voisi kuvitella, että esityksiä kalankasvatusta koskevien normien purkamiseksi tipahtelisi eduskuntaan liukuhihnalta. Valitettavasti näin ei ole käynyt. Ylipäätään positiiviset luonnonvarataloutta koskevat esitykset ovat loistaneet eduskunnassa poissaolollaan. Näin on kalankasvatuksenkin osalta. Ihmettelen tätä suuresti. Kyseessähän on kannattava koko Suomessa ihmisiä työllistävä ala, jonka menestyksen ja kasvun esteenä on lähinnä lupaprosesseihin liittyvä kankeus ja joustamattomuus. Annetaan kotimaisen kalan uida entistä useammin lautaselle, vaatii Kallio.
Saimme viime kaudella eduskunnassa valmiiksi sekä kotimaisen kalan edistämisohjelman, että vuoteen 2030 ulottuvan vesiviljelystrategian. Näiden ohjelmien viitoittamalla tiellä kykenisimme kolminkertaistamaan kotimaisen kalan vuosituotannon. Tavoitteen toteutuessa Suomen kalaomavaraisuus, kauppatase ja elinkeinokalatalouden työllistävyys paranisivat huomattavasti. Kotimainen kala on terveellinen valinta ja ympäristökin kiittää. Tässä on riittävästi perusteita päivittää lainsäädäntö kuntoon. Odotamme eduskuntaan konkreettisia esityksiä, jotka koskevat esimerkiksi lupien pituutta ja lupakynnyksen nostoa, sekä lupamenettelyjen ja määräysten keventämistä, listaa Kalmari.
Vuonna 2022 ruokakalaa tuotettiin Suomessa myyntiin 16,3 miljoonaa kiloa ja tuotannon arvo oli yhteensä 102 miljoonaa euroa. Kotimaisen kalan edistämisohjelman tavoitteena on kolminkertaistaa tuotanto 50 miljoonaan kiloon vuoteen 2035 mennessä. Samalla kotimaisen kalan kulutuksen tavoitellaan kaksinkertaistuvan nykyisestä tasostaan siten, että vuonna 2035 kotimaisen kalan osuus suomalaisten syömästä kalasta olisi 43 %.
Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa on hyviä kirjauksia kalankasvatuksesta. Vuosi 2024 tulee olemaan avainasemassa niiden täytäntöönpanossa. Suomen kalankasvattajaliitto haluaa antaa hallituksen työn tukemiseksi oman norminpurkulistansa, jonka toteuttamisella päästään tavoitteisiin kalankasvatuksen kolminkertaistamiseksi Suomessa.
Kalankasvattajaliiton esityksistä löytyy suhteellisen vaivattomasti toteutettavia asioita. Määräaikaisista ympäristöluvista tulee siirtyä toistaiseksi voimassa oleviin lupiin. Määräaikaisuudelle ei ole painavia perusteita. Kalankasvatus verkkoaltaissa on elintarvikkeiden alkutuotantoa, josta ei aiheudu äkillisen ympäristöriskin vaaraa.
Ympäristölupakynnystä on myös syytä nostaa luonnonravintolammikoilla 50 hehtaariin. Tämä vähentäisi pienimuotoista toimintaa harjoittavien yritysten hallinnollista taakkaa.
Ympäristöluvitetun kalanviljelylaitoksen kuormituksen valvonta-aikaa tulee nostaa yhdestä vuodesta kolmen-viiden vuoden liukuvaan keskiarvoon, niin että tuotanto-olosuhteiden vaihtelua voidaan tasata.
Sisämaan kalankasvatuslaitoksille puolestaan tarvitaan suurempia ympäristölupia. Paras vaihtoehto olisi kasvattamoiden yksikkökokojen kasvattaminen nykyisiä lupia suurentamalla.
Riittävistä talvisäilytyspaikoista on huolehdittava. Tällä hetkellä talvisäilytyspaikkojen vähäisyys aiheuttaa ruokakalakauppaan markkinahäiriöitä, koska ilman talvisäilytysmahdollisuuksia tuotanto joudutaan perkaamaan ja markkinoimaan syksyllä lyhyessä ajassa.
Päästöjä koskevissa lupamääräyksissä typen määrää ei ole tarpeen rajoittaa. Rehujen sisältämä proteiini on jo nyt kalojen kehityksen kannalta alarajalla. Rehun valmistajan ja yrittäjän etu on minimoida rehun kalleimman osan osuutta rehussa. Kiertovesilaitoksilla jätevedenpuhdistamoon johdettavalta kuormitukselta ei tulisi edellyttää ympäristölupaa, jos vastaanottavan puhdistamon kapasiteetti ja ympäristölupa mahdollistaa niiden käsittelyn. RAS-laitoksen ei tulisi joutua YVA-prosessiin tilanteessa, jossa hyödynnetään vanhaa olemassa olevaa teollisuusinfraa eikä siihen tehdä mittavia muutoksia.
Kalankasvattajaliitto ei kannata toistaiseksi voimassa olevien lupien tarkastusehdon palauttamista lakiin. Valvontaviranomainen voi tehdä jo nykyisillä säädöksillä aloitteen luvan muuttamiseksi, jos toiminta on oleellisesti muuttunut.
Vesienhoidon ympäristötavoitteita ja niistä poikkeamista koskevassa lainsäädäntövalmistelussa tulisi huomioida, että se on linjassa EU-direktiivin kanssa, mutta siitä ei ole syytä tehdä kansallisesti tiukempaa. Huomioon on myös otettava ulkopuolisen tahon vaikutusten arviointi. Tilaluokituksen tietopohja on puutteellinen.
Haittaeläinten osalta Kalankasvattajaliitto haluaa, että ongelmayksilöt voidaan poistaa laitosalueelta ilmoittamalla siitä etukäteen ja tekemällä saalisilmoitus jälkikäteen. Vesihomeen osalta ehdotamme, että asian ratkaisemiseen nimitetään viranomainen, joka ottaa kokonaisvastuun ongelman ratkaisemisesta. Tutkittu on, nyt on siirryttävä toimeenpanoon. Valtiontalous on huonossa jamassa. Kalankasvatusala haluaa kantaa kortensa kekoon. Tämän listan toteutuksen vastineeksi suomalaiset kalankasvatusyritykset lupaavat kuluttajille lisää laadukasta, vastuullisesti kasvatettua kalaa, suomalaisille uutta työtä ja toimeentuloa sekä verotuloja valtiolla.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston joulukuussa Nordic Trout Oy:lle Kaskisiin myöntämään 950000 kilon kalankasvatuslupaan ei tullut määräaikaan mennessä valituksia, joten lupa on saanut lainvoiman.
Nordic Troutin tuotantopäällikkö Jorma Leed on tyytyväinen lopputulokseen.
Olemme itse asiassa tilanteesta myönteisesti yllättyneitä. Nyt aloitamme työt tuotannon ja poikastuotannon nostamiseksi Kaskisissa. Tähän tarvitsemme yhteistyökumppaneita ja ennen kaikkea uusia investointeja alueelle, toteaa Leed.
Yhteensä investoinnin koko tulee olemaan arviolta yli 4 miljoonaa euroa ja työllistävä vaikutus useita henkilötyövuosia riippuen rantatoimintojen kattavuudesta. Nordic Trout pyrkii strategiassaan voimakkaaseen kasvuun, jossa merellä kasvatettua terveellistä ja vastuullista proteiinipitoista kalaa tuotetaan sekä kotimaahan että vientiin.
Tavoitetta on viime vuosina pyritty edistämään esimerkiksi lisäämällä kalantuotantoa valtion vesialueilla ja joustavoittamalla kalankasvatuksen lupaprosesseja.
Pyrkimyksistä huolimatta lupaprosessit ovat yhä usein pitkiä, hankalia ja epävarmoja.
Hankalaksi asian tekee myös se, että samalla kun kalankasvatusta pitäisi lisätä, merialueille ei saisi syntyä uutta kuormitusta.
– On mahdoton yhtälö, että kalankasvatusta pitäisi lisätä ja samalla vähentää kuormitusta. Aina, jos jotain lisätään, tulee väistämättäkin jonkun verran myös kuormitusta, vaikka se olisi todella pientä, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Markus Kankainen.
Lupaprosessit ovat venyneet erityisesti ympäristövaikutusten arvioinnin takia.
– Tätä ollaan pahimmillaan vatuloitu yli kymmenen vuotta lupaprosessissa ilman vastausta, Kankainen sanoo.
Markus Kankainen peräänkuuluttaa selkeämpää ohjeistusta ja toimintamalleja hyväksyttyjen tavoitteiden toteuttamiseksi.
– Nyt ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön tavoitteet ajavat eri suuntiin. Tulisi päättää, paljonko kasvatusta ja kuormitusta voi kaiken kaikkiaan lisätä eri alueilla, Kankainen sanoo.
Pisimmissä hakuprosesseissa ely-keskus on vaatinut ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (yva) ennen ympäristölupahakemusta aluehallintovirastolle.
– Useita kuulemis- ja osallistamiskertoja sisältävä yva-menettely viivästyttää luvan hakemista jopa yli kolme vuotta. Sen jälkeen lupaa haetaan ja siitä on vielä valitusmahdollisuus. Kankainen sanoo.
Kankaisen mukaan esimerkiksi ympäristöviranomaiset ovat valittaneet hallintoviranomaisen päätöksistä.
Kalankasvattaja Kjell Råttsin yrityksellä on kalankasvatusta Närpiössä ja -perkaamo Kaskisissa. Råttsin poika pyörittää lisäksi savustamoa Kaskisissa. Kuva: Niklas Joki, YLE
Lupahakemus vetämässä, takeita ei ole
Kalankasvattaja Kjell Råtts on ollut alalla 35 vuotta. Hän kasvattaa siikaa ja kirjolohta kasvatusaltaissa merellä Närpiössä.
Råttsin pojat ovat mukana toiminnassa. Kalat perataan Kaskisten satamassa sijaitsevassa perkaamossa.
Råttsit ovat kiinnostuneita laajentamaan toimintaansa avomerikasvatukseen Kaskisissa, mutta lupaprosessit turhauttavat.
Tällä hetkellä ely-keskuksessa harkitaan, tarvitaanko Råttsien hakemukseen ympäristövaikutusten arviointi. Råttsille on luvattu vuoden loppuun mennessä päätös asiassa.
Råtts laskee, että koko luvitusprosessi tulisi maksamaan noin 150 000 euroa. Hakemuskustannukset konsulttikuluineen maksavat noin 20 000 euroa.
– Tämä on odottamista. Kolmesta–viiteen vuotta menee ennen kuin lupa voitaisiin myöntää. Siihen päälle vielä kaksi ja puoli vuotta kalankasvatusta, ennen kuin kalat ovat perkuuiässä.
”Avomeri tarkoittaa isompaa venettä”
Råtts kertoo, että toiveissa olisi päästä kasvattamaan avomerellä vuositasolla noin 600 000–700 000 kiloa kirjolohta.
– Tämä tulisi olemaan iso investointi. Laitteistot menisivät uusiksi. Avomeri tarkoittaa uusia verkkoaltaita ja isompaa venettä. Aallot voivat olla todella korkeat.
Avomerikasvatus toisi mukanaan muutakin uutta, esimerkiksi ajomatka avomerelle vajaan 10 kilometrin päähän vie Råttsin mukaan edestakaisin noin kolme tuntia. Riippuen kalojen ruokintaohjelmasta, paikan päällä käydään yleensä päivittäin.
– On kuitenkin vaikea suunnitella mitään eteenpäin, kun luvasta ei ole mitään tietoa.
Kalavaltio-hankkeen tavoite on helpottaa yritysten toimintaa hakemalla kalankasvatuslupia valtion merialueille.
Luonnonvarakeskuksen Kankainen on kuitenkin tyytyväinen siihen, että luvitusprosesseja on saatu maaliin, vaikka prosessit ovat pääosin vielä pitkiä.
Kalantuotantolupia on myönnetty Kaskisiin, Pietarsaareen, Martinniemeen Oulussa, Luvialle ja Kustaviin.
Uusia kohteita on arvioitavana samanaikaisesti useita.
– Uudessakaupungissa yva-menettelystä saatiin juuri lausunto. Muita tulevia tarkastelukohteita on Kristiinankaupungissa, Korppoossa ja Kotkassa, Kankainen sanoo.
Nordic Fishin omistama Suomen suurin kalankasvatuskonserni Nordic Trout sai uuden kalankasvatusluvan Kaskisiin. Lupa merkitsee suomalaisen kirjolohen tarjonnan parantumista.
Tavoitteena on nostaa kotimaista kalantuotantoa eli kirjolohen saantia ja taata suomalaisen kalan saatavuus.
– Markkinoilla on enemmän kysyntää kuin tarjontaa eli puutetta ympärivuotisesta suomalaisesta kirjolohesta, joten olemme todella tyytyväisiä luvan saamiseen, korostaa Nordic Troutin toimitusjohtaja Hans-Mikael Helenius.
Tiistaina 5. joulukuuta saatu lupa kattaa kirjolohen kasvatuksen Kaskisten edustalla ja ympärysmitaltaan kymmenen 120 metrin verkkoallasta. Lisäkasvua lupa sisältää 950 000 kg, mikä merkitsee noin 1 000 000 kg perattua kalaa vuodessa. Aloitus- ja valmistelulupa on annettu vastaavasti vain yhdelle 120 metrin verkkoaltaalle ja noin 70 000 kg:n lisäkasvua vastaavalle määrälle.
Nordic Trout pyrkii strategian mukaiseen voimakkaaseen kasvuun, jossa merellä kasvatettua terveellistä ja vastuullista proteiinipitoista kalaa tuotetaan sekä kotimaahan että vientiin.
– Kotimaista kalaa haluaa 80 prosenttia kuluttajista, mutta vain 20 prosenttia suomalaisten syömästä kalasta on kotimaasta. Kalan kysyntä on silti kaksinkertaistunut viimeisen 30 vuoden aikana. Luvan myötä voimme tarjoilla enemmän kalaa, Helenius iloitsee.
Yhteensä investoinnin koko tulee olemaan arviolta yli 4 miljoonaa euroa ja työllistävä vaikutus useita henkilötyövuosia riippuen rantatoimintojen kattavuudesta.
Aluehallintoviraston myöntämässä kalankasvatusluvassa on huomioitu vesien- ja merenhoidon tavoitteet. Harvoin annetuissa luvissa määritellään tarkasti sallitut fosfori- ja typpipäästöt.
– Isot ja pienet kasvatusvolyymit tarvitsevat ympäristövaikutusten seurantaa. Meillä on konsernitasolla yli 30 yksittäistä ympäristölupaa, joita seuraamme jatkuvasti sisäisesti kalankasvatuksen seurantajärjestelmällämme ja lisäksi ympäristölupakohtaisesti vesistötarkkailuohjelmilla, tuotantopäällikkö Jorma Leed toteaa.
Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan kala on yksi ympäristöystävällisimmistä proteiininlähteistä.
– Ympäristöstä huolehtiminen on toimintamme kaikkien osa-alueiden peruslähtökohta. Strategiamme mukaan olemme numero ykkönen vastuullisuudessa. Meillä on käytössä EU:n yhteisen kalastuspolitiikan mukainen jäljitettävyys ja sertifioimme koko tuotantoa, summaa Helenius.
Kuudeksi vuodeksi myönnetty haastava lupaprosessi kesti noin viisi vuotta ja maksoi kuusinumeroisen euromäärän.
– Lupakauden lyhyys on meille haaste. Arvioimme, että pääsemme aloittamaan asteittain vasta vuonna 2025 tienoilla, sillä ensin rakennamme infraa, pystytämme tuotannon, etsimme yhteistyökumppanit ja hankimme tuotannon vaatimat poikaset. Kirjolohi kasvaa kolmisen vuotta ennen kuin se on valmis suomalaisten pöytiin, Leed selventää.
Kahdeksan kilometriä rannasta sijaitseva ulkomeren vaativa kasvatuspaikka Kaskisten edustalla on ainutlaatuinen.
– Lähellä on erittäin hyvä kalasatama ja monipuoliset mahdollisuudet perkaustoimintoihin, jatkojalostuksen ja etenkin kalojen talvisäilytykseen, joka on edellytys pidentämään ja parantamaan tuoreen kirjolohen saatavuutta. Niiden avulla voimme mahdollistaa suomalaisen kalan pidemmällä tähtäyksellä. Samalla palkkaamme pienelle kalastuskaupungille lisää henkilöstöä ja investoimme paikalliseen infraan, Leed tähdentää.
LISÄTIEDOT:
Hans-Mikael Helenius, toimitusjohtaja Nordic Trout Ab
Nordic Fish on suomalainen perheyritys, jonka alle kuuluvat mm. kalankasvatuskonserni Nordic Trout Ab sekä kalanjalostuskonserni Kalaneuvos. Kalankasvatusliiketoiminta tuottaa Manner-Suomen, Ahvenanmaan ja Ruotsin 30 toimipisteessä vuosittain noin 9 miljoonaa kiloa kirjolohta ja on yksi EU:n johtavista kirjolohen mädin tuottajista. Kalaneuvoksen alla toimiva kalanjalostusliiketoiminta valmistaa herkullisia kalatuotteita Sastamalassa, Turussa ja Kaskisissa ja käsittelee vuosittain yli 15 miljoonaa kalakiloa. Korkean laadun ja ylivoimaisen maun takaavat ammattitaidolla valmistetut tuotteet, Suomen puhtaissa vesissä kasvaneet ja kasvatetut kalat sekä parhaat tuontiraaka-aineet. Koko Nordic Fish-konsernin liikevaihtoarvio vuodelle 2023 on 140 miljoonaa euroa.
EU:n tilintarkastustuomioistuimen tuoreen erityiskertomuksen mukaan EU:n vesiviljelypolitiikassa tuotannon kasvu on pysähtynyt ja tulokset epäselviä, vaikka EU-rahoitusta on lisätty. Tuomioistuin tutki vuosia 2014-2020 ja EU-ohjelmia, jotka on jo laadittu kaudelle 2021-2027.
Tuomioistuimen arviot eivät yllätä Suomen kalankasvattajaliiton toimitusjohtaja Janne Sankeloa.
Juhlapuheita on pidetty, mutta Suomi ja muut EU-maat ovat laiminlyöneet kalanviljelyn toimintaedellytysten parantamista jo vuosia. Vesiviljely on osa EU:n sinistä taloutta ja jos se toteutetaan kestävästi sen hiilijalanjälki voi olla pienempi kuin muilla proteiinin lähteillä.
Ympäristölupamenettelyjen pituus ja niiden tulosten epävarmuus vähentävät investointihalukkuutta ja ovat yksi keskeinen syy toimialan kasvun hyytymiseen koko EU:ssa, toteaa Sankelo.
Vesiviljelyyn käytettävissä olevaa rahoitusta lisättiin vuosina 2014-2020, mutta käyttöaste jäi suhteellisen alhaiseksi. Tuomioistuimen mukaan jäsenvaltioiden aluesuunnittelu ja lupamenettelyt haittaavat edelleen vesiviljelyn kasvua. Käytössä ei ole myöskään luotettavia indikaattoreita, joilla seurattaisiin alan kestävyyttä tai lisääntyneen rahoituksen vaikutusta.
Vesiviljely on yksi maailman nopeimmin kasvavista elintarvikesektoreista, mutta EU:n osuus maailmanlaajuisesta vesiviljelytuotannosta on ainoastaan prosentin luokkaa. Kokonaistuotanto on noin 1,1 miljoonaa tonnia ja tuotannon arvo noin 3,6 miljardia euroa. EU:ssa vesiviljelyn kärkimaita ovat Espanja, Ranska, Kreikka ja Italia.
EU:n tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että komissio tukee jäsenvaltioita EU:n vesiviljelyalan kestävän kehityksen esteiden poistamisessa, parantaa EU:n varojen kohdentamista ja tehostaa EU:n rahoituksen tuloksellisuuden ja ympäristökestävyyden seurantaa.
Kalankasvattajaliiton toimitusjohtaja Sankelon mukaan Euroopan meri- kalatalous ja vesiviljelyrahaston väliarviointi tehdään vuonna 2024.
Tahtotilaa kalanviljelyn lisäämiseksi on kaikissa EU-jäsenmaissa. Käytännön toimet ovat kuitenkin jääneet vähäisiksi. Suomessa alalla on useita kasvuhakuisia yrityksiä. Vahvan poliittisen ohjauksen puutteen johdosta yksittäisten virkamiesten rooli ympäristöluvituksen jarrutuksessa korostuu valitettavasti meillä Suomessa.
Nyt viranomaiset menevät ympäristöasiat edellä, vaikka tasapaino ympäristöpolitiikan ja ruuantuotannon tavoitteiden osalta olisi yhteensovitettavissa, päättää Sankelo.
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Asetukset
Tekninen tallennus tai pääsy on tarpeen laillisessa tarkoituksessa sellaisten asetusten tallentamiseen, joita tilaaja tai käyttäjä ei ole pyytänyt.
Tilastot
Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan tilastollisiin tarkoituksiin.Tekninen tallennus tai pääsy, jota käytetään yksinomaan anonyymeihin tilastollisiin tarkoituksiin. Ilman haastetta, Internet-palveluntarjoajasi vapaaehtoista suostumusta tai kolmannen osapuolen lisätietueita pelkästään tähän tarkoitukseen tallennettuja tai haettuja tietoja ei yleensä voida käyttää tunnistamaan sinua.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
