Hallitusohjelma luo mahdollisuuksia kalatalouteen – lupauksista on nyt pidettävä kiinni!
(För svenska, skrolla ner)
Uusi hallitusohjelma pyrkii kehittämään tasapainoisesti koko Suomea, kalataloutta unohtamatta. Yksi ohjelman tavoitteista on ”Kotimaisen kalan kulutus nousuun”, jonka keinoiksi on kirjattu mm. kotimaisen kalan kulutusta, saatavuutta ja vientiä lisätään keventämällä kalankasvatukseen liittyvää luvitusta ja sääntelyä. Näyttää siis siltä, että hallitusneuvottelijat ovat ymmärtäneet kalanviljelyn vaikean tilanteen markkinoiden ja lupapolitiikanpolitiikan puristuksissa. Hallitusohjelmaan on myös kirjattu erikseen lupaprosesseista ” Sujuvoitetaan lupien käsittelyä”, jossa todetaan mm. että hallitus tekee lainsäädäntömuutoksia, jotka vähentävät epävarmuuksia lupaharkinnassa sekä tulkintakäytänteissä, Vesipuitedirektiivin mahdollistamat kansalliset joustot otetaan käyttöön ja vesienhoitosuunnitelmia tarkastellaan, hallitus arvioi varovaisuusperiaatetta sekä sen tulkinnan vaikutuksia lupaehtoihin ja lupien hyväksymiseen. Myös viranomaisten keskinäisiä valitusoikeuksia rajoitetaan nopealla aikataululla. Lainsäädäntöä tullaan selkiyttämään myös kompensaatioiden osalta.
Lupa- ja valvontatehtävät kotaan uuteen perustettavaan monialaiseen virastoon, johon yhdistetään Valvira, Aluehallintovirastot sekä ELY-keskusten Y-vastuualueen tarkoituksenmukaiset tehtävät. Keskittämisessä on aina riskinsä, mutta uuden viraston perustaminen tarjoaa myös eväitä muuttaa vanhoja ja huonoja käytäntöjä. Paljon on ollut vuosien varrella puhetta lupakäytäntöjen helpottamisesta, mutta tulokset ovat olleet varsin laihoja. Yleensä on valtionhallinnossa äärimmäisen vaikea muuttaa asioita ilman rakenteellisia uudistuksia, joten tämä uudistus voisi olla se keino, jolla muutosta nykyisiin lupakäytäntöihin oikeasti saataisiin aikaan.
Suomalainen kala ja kalatalous tarvitsevat pitkäjänteisiä ja johdonmukaisia kannustimia. Kalatalous on tunnistettava luonnonvaraelinkeinoksi, joka luo työtä ja toimeentuloa. Kalatalouden tarjoamien mahdollisuuksien nykyistä tehokkaampi hyödyntäminen on tärkeää elintarviketuotannolle ja koko elinkeinoelämälle.
Nopein keino parantaa kotimaisen kalan saatavuutta on kalanviljely, mutta se ei pysty tyydyttämään tasaisesti kasvavaa kysyntää ilman merkittävää lisäystä tuotantomääriin. Nykyinen toiminta- ja sääntely-ympäristö ei anna mahdollisuutta tuottaa enempää kalaa. Hallitusohjelman kirjaukset toivottavasti tuovat tällä kertaa myös apua ongelmaan ja huomioi elinkeinon toimintaedellytykset.
Lähivuodet näyttävät toteutuvatko lupaukset. Hallitusohjelman kirjaukset ovat hallituksen strategisia valintoja. Ne ovat myös toteavia: Näin tapahtuu, eikä niitä selvitetä tai harkita. Ei voi olla niin, että vuodesta toiseen sama tilanne jatkuu. Kalanviljelyn tulevaisuus ei yksin kirjauksilla ratkea, mutta ohjelma on askel oikeaan suuntaan. Kaikki on kiinni tahdosta. Sitä tahtoa on rakennettu jo pitkään edellisenkin hallituksen aikana. Kalankasvattajaliitto tekee kaikkensa, että tällä kertaa lupaukset myös toteutetaan! Suomella ei ole varaa menettää miljardin euron arvoisen kalatalouden arvoketjun kasvumahdollisuuksia.
Hallitusohjelmakirjauksia:
6.6 Suomi elää maaseudusta ja metsistä
Kotimaisen kalan kulutus nousuun
Kotimaisen kalan kulutusta, saatavuutta ja vientiä lisätään keventämällä kalankasvatukseen liittyvää luvitusta ja sääntelyä, parantamalla vapaa-ajankalastuksen mahdollisuuksia ja ammattikalastajien toimintaedellytyksiä. Jatketaan kotimaisen kalan edistämisohjelman ja vesiviljelystrategian toimeenpanoa. Kiertotaloutta hyödyntämällä vähennetään kalankasvatuksen ravinnepäästöjä. Päivitetään kalatie- ja lohistrategiat.
Kalastusmatkailun mahdollisuuksiin panostetaan. Lisätään liikuntasetelin käyttöalaan kalastus- ja eräpalvelut. Vaelluskalojen Nousu-ohjelmaa jatketaan ja laajennetaan ohjelma koskemaan myös alasvaellusta ja seurantaa.
Kalastonhoitomaksun ikäperusteinen vapautus muutetaan koskemaan 70 vuotta täyttäneitä kalakantojen hoidon ja istutusten turvaamiseksi. Ikäperusteinen aiempi vapaus pysyy sen jo saavuttaneilla.
Yhteisaluelakia uudistetaan osakaskuntien yhdistämistoimitusten edistämiseksi, etäkokousten mahdollistamiseksi ja osakkaiden tasapuolisen kohtelun parantamiseksi.
Kiinteistörekisteriin merkittyjen kalastusoikeuksien omistajien omaisuuden suojaa vahvistetaan.
Metsästys on arvokas osa suomalaista elämänmuotoa
Tarpeettomat metsästysrajoitukset elinvoimaisten lajien, kuten merimetson ja valkoposkihanhen osalta poistetaan, ja lajit siirretään metsästyslain piiriin. Huolehditaan samalla vahinkojen oikeudenmukaisesta korvaamisesta elinkeinonharjoittajille. Hallitus vaikuttaa siihen, että lajit siirretään lintudirektiivin tiukasti suojeltujen lajien listalta. Poikkeusluvalla haltuunotettujen lintujen lihaa on voitava hyödyntää.
Hylkeiden metsästystä merialueilla tehostetaan vaelluskalakantojen turvaamiseksi ja ammattikalastajien toimintaedellytysten parantamiseksi. Hallitus toimii aktiivisesti Euroopan unionissa, jotta Suomi saa poikkeusluvan hyljetuotteiden kaupalliseen hyödyntämiseen.
Lupiin liittyviä kirjauksia:
3.2 Valtion aluehallinto
Valtion aluehallinnon uudistuksen tavoitteena on vahvistaa yhdenmukaista lupa- ja valvontakäytäntöä alueesta riippumatta ja sujuvoittaa lupaprosesseja. Kehittämisen pääperiaatteena on monialaisuus.
Ensisijaisesti tämä tarkoittaa lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien kokoamista uuteen perustettavaan monialaiseen virastoon, johon yhdistetään Valvira, Aluehallintovirastot sekä ELY-keskusten Y-vastuualueen tarkoituksenmukaiset tehtävät. Uudessa virastossa ympäristöön liittyvät lupa- ja valvontatehtävät muodostavat yhden yhtenäisen kokonaisuuden. Viraston pääasiallinen ohjausvastuu osoitetaan valtiovarainministeriölle
7.3 Luvituksen sujuvuudesta Suomen kilpailuetu
Sujuvoitetaan lupien käsittelyä
Investointien edistämiseksi edetään kohti yhden luukun mallia, jossa asiointi ja lupien haku tapahtuu keskitetysti ja digitaalisesti yhden, toimivan ja käyttäjälähtöisen lupaprosessin kautta. Yhdellä viranomaisella on vastuullaan lupaprosessin eteneminen ja koordinointi tarvittavine selvityksineen. Tämä viranomainen vastaa myös siitä, että luvan hakijalla on mahdollisuus etukäteen keskustella luvitukseen liittyvistä velvollisuuksista, selvitystarpeista ja reunaehdoista. Tavoitteena on, että yllättäviä lisäselvitys- ja täydennyspyyntöjä voitaisiin hyvällä yhteistyöllä ja ennakoinnilla vähentää. Tavoitteena on myös, että luvituksen kokonaisuutta toteutetaan viranomaisten ja hanketoimijoiden yhteistyöllä rinnakkain, eikä irrallisina peräkkäisinä palasina.
Ympäristölupakäsittelyn viranomaisten erityisosaamista on tarve käyttää monipuolisemmin eri puolilla Suomea tapahtuvien investointien luvituksessa. Nykyisellään valtion virastojen rajat (AVI:t, ELY:t) vaikeuttavat tehokasta toimintaa. Ympäristölupakäsittely (lupa-, valvonta- ja ohjaustehtävät) kootaan juridisesti yhtenä viranomaisena toimivaan valtakunnalliseen kokonaisuuteen, jossa hyödynnetään monipaikkaisen työskentelyn mahdollisuuksia. Ympäristöluvitusta käsitteleviä toimipisteitä on jatkossakin kattavasti eri puolilla Suomea, ja valvontatehtävien riippumattomuudesta huolehditaan.
Säädetään laki lupamenettelyistä yhdistämällä laki eräiden ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittamisesta ja muita yhden luukun mallia edistäviä lakeja. Laissa säädetään tarkoituksenmukaisista ja tehokkaista luvituksen menettelysäännöistä, kuten käsittelyperiaatteista. Tavoitteena on, että lupakäsittelyjä yhdistämällä hakemus johtaa lähtökohtaisesti yhteen viranomaispäätökseen ja valitusmahdollisuuteen.
Investointien vaatimille kaavoitus-, rakennus-, ympäristö- ja vesilupaprosesseille sekä niitä koskevien valitusten käsittelylle määritetään tavoiteltavat käsittelyajat. Selkiytetään ja yhteensovitetaan YVA-menettelyä ja lupakäsittelyä.
Viranomaisten keskinäisiä valitusoikeuksia rajoitetaan nopealla aikataululla.
Vähennetään epävarmuutta lupaehdoissa ja luvituksen tuloksessa
Hallitus tekee lainsäädäntömuutoksia, jotka vähentävät epävarmuuksia lupaharkinnassa sekä tulkintakäytänteissä.
Vesipuitedirektiivin mahdollistamat kansalliset joustot otetaan käyttöön ja vesienhoitosuunnitelmia tarkastellaan. Hallitus arvioi varovaisuusperiaatetta sekä sen tulkinnan vaikutuksia lupaehtoihin ja lupien hyväksymiseen. Mahdollisuutta palauttaa lupamääräyksiin lupien tarkastamisen edellytyksiä tarkastellaan ja tarkastelun pohjalta tehdään tarpeelliset lainsäädäntömuutokset.
Nykyisin voi syntyä tilanteita, joissa investoinnin luvitus voi estyä, koska lupaharkinnassa ei huomioida mahdollisuutta vähentää esimerkiksi vesistöön syntyviä vaikutuksia muulla samaan vesistöön vaikuttavalla lisätoimenpiteellä. Hallitus selkeyttää lainsäädäntöä siten, että ympäristölupaharkinnassa voidaan rajatusti huomioida elinkeinonharjoittajan vapaaehtoisesti hakemuksessaan esittämät kompensaatiotoimet samaan haittaan samalla vaikutusalueella ja asettaa niitä koskevia lupaehtoja. Vapaaehtoista kompensaatiota voidaan käyttää lupaharkinnassa vähentämään vesistön kuormitusta luvan edellyttämällä tavalla.
På svenska:
Ett av målen med regeringsprogrammet ”Ökning av konsumtionen av inhemsk fisk” som innebär ökad konsumtion, tillgänglighet och export av inhemsk fisk, vilket ska nås genom att lätta tillståndsförfarandet och regleringen. Det verkar alltså som att regeringsförhandlarna har förstått fiskodlingens svåra situation angående utmaningarna på marknaden och tillståndspolitiken. Regeringsprogrammet har även en separat anteckning över tillståndsprocesserna ”Förenkling av tillståndshanteringen”, där det bl.a. framgår att regeringen gör lagändringar som minskar osäkerheter gällande tillståndsprövning och tolkningar, man tar ibruk nationella flexibiliteter som ramdirektivet för vatten möjliggör och vattenförvaltningsplanerna ses över, regeringen utvärderar försiktighetsprincipen och effekterna av dess tolkning på tillståndsvillkoren samt godkännande av tillstånd. Även myndigheternas inbördes överklaganderätt begränsas med en snabb tidtabell. Lagstiftningen kommer också att förtydligas gällande ersättningar.
6.6 Finland lever av landsbygden och skogarna
Konsumtionen av inhemsk fisk ska främjas
Konsumtionen av, tillgången till och exporten av inhemsk fisk ökas genom att tillståndsprocesser och reglering i anslutning till fiskodling lättas upp och möjligheterna till fritidsfiske samt yrkesfiskarnas verksamhetsförutsättningar förbättras. Genomförandet av programmet för främjande av inhemsk fisk och vattenbruksstrategin fortsätter. Med hjälp av cirkulär ekonomi minskas utsläppen av näringsämnen från fiskodling. Strategin för fiskvägar och laxstrategin uppdateras.
Det satsas på de möjligheter som finns inom fisketurismen. Motionssedelns användningsområde utökas med jakt- och fisketjänster. Nousu-programmet för vandringsfisk fortsätter och utvidgas till att omfatta även nedströmsvandring och uppföljning.
Den åldersbaserade befrielsen från fiskevårdsavgiften ändras så att den gäller dem som fyllt 70 år, för att vården av fiskbestånden och utplanteringen ska tryggas. Den tidigare åldersbaserade befrielsen kvarstår hos dem som redan omfattas av den.
Lagen om samfälligheter revideras i syfte att främja sammanslagningsförrättningar för delägarlag, göra det möjligt att hålla delägarstämmor på distans och förbättra likabehandlingen av delägarna. Egendomsskyddet för innehavarna av fiskerätter som antecknats I fastighetsregistret stärks.
Jakt är en värdefull del av den finländska livsstilen
Onödiga jaktbegränsningar i fråga om livskraftiga arter, såsom storskarv och vitkindad gås, slopas och arterna överförs till att omfattas av jaktlagen. Samtidigt ser man till att näringsidkare får en rättvis ersättning för skador. Regeringen verkar för att arterna tas bort från fågeldirektivets förteckning över strikt skyddade arter. Kött av fåglar som omhändertagits med stöd av dispens ska kunna utnyttjas.
Säljakten i havsområden effektiviseras för att trygga bestånden av vandringsfisk och förbättra yrkesfiskarnas verksamhetsförutsättningar. Regeringen verkar aktivt inom Europeiska unionen för att Finland ska få dispens för att kommersiellt utnyttja sälprodukter.
3.2 Statens regionförvaltning
Syftet med reformen av statens regionförvaltning är att underbygga en enhetlig tillståndsoch tillsynspraxis som är oberoende av region och att göra tillståndsprocesserna smidigare. Huvudprincipen när förvaltningen utvecklas är att den ska vara sektorsövergripande.
I första hand innebär detta att tillstånds-, styrnings- och tillsynsuppgifterna koncentreras till en ny sektorsövergripande myndighet som övertar de uppgifter som regionförvaltningsverken och Tillstånds- och tillsynsverket för social- och hälsovården sköter samt de relevanta uppgifterna inom NTM-centralernas ansvarsområden för miljö. Vid den nya myndigheten ska tillstånds- och tillsynsuppgifterna på miljöområdet utgöra en sammanhängande uppgiftshelhet. Finansministeriet har det huvudsakliga styrningsansvaret över myndigheten, som ska ha riksomfattande behörighet.
7.3 En smidig tillståndsprocess som en konkurrensfördel för Finland
Behandlingen av tillstånd görs smidigare
För att främja investeringar går man vidare mot en samservicemodell, där ärenden kan skötas och tillstånd sökas centraliserat och digitalt genom en enda välfungerande användarorienterad tillståndsprocess. En enda myndighet ansvarar för att tillståndsprocessen framskrider och för samordningen av den samt för behövliga utredningar. Denna myndighet ska också se till att den som ansöker om tillstånd har möjlighet att på förhand diskutera de skyldigheter, utredningsbehov och yttre villkor som hänför sig till tillståndsprocessen. Målet är att antalet överraskande begäranden om ytterligare utredning och komplettering ska kunna minskas genom gott samarbete och framförhållning. Ett mål är också att tillståndsförfarandet som helhet genomförs parallellt i samarbete mellan myndigheter och projektaktörer och inte som skilda delar som följer efter varandra.
Specialkompetensen hos de myndigheter som behandlar miljötillstånd behöver utnyttjas mer mångsidigt i tillståndsprocessen för investeringar på olika håll i Finland. För närvarande försvårar gränserna mellan statens ämbetsverk (regionförvaltningsverk och närings-, trafik- och miljöcentraler) en effektiv verksamhet. Behandlingen av miljötillstånd (tillstånds-, tillsyns- och styrningsuppgifter) samlas juridiskt till en riksomfattande helhet som fungerar som en enda myndighet, där man utnyttjar möjligheterna till arbete på flera orter. Verksamhetsställen som behandlar miljötillstånd finns även i fortsättningen i hela Finland och man ser till att tillsynsuppgifterna är oberoende.
Det stiftas en lag om tillståndsförfaranden genom att lagen om samordning av vissa miljörelaterade tillståndsförfaranden kombineras med andra lagar som främjar samservicemodellen. Lagen ska innehålla ändamålsenliga och effektiva regler för tillståndsförfarandet, såsom principer för behandlingen. Målet är att genom en sammanslagning av tillståndsbehandlingarna ska en ansökan i regel leda till ett enda myndighetsbeslut och en enda möjlighet att överklaga beslutet.
För de planläggnings-, byggnads-, miljö- och vattentillståndsprocesser som krävs för investeringarna samt för behandlingen av besvär som gäller dem fastställs målsatta handläggningstider. Förfarandet för miljökonsekvensbedömning och tillståndsbehandlingen klargörs och samordnas.
Myndigheternas inbördes besvärsrätt begränsas med stram tidsplan.
Osäkerheten i fråga om tillståndsvillkoren och tillståndsprocessens resultat minskas
Regeringen gör ändringar i lagstiftningen som minskar osäkerheten i fråga om tillståndsprövning och tolkningspraxis.
Den flexibilitet på nationell nivå som möjliggörs i ramdirektivet för vatten tas i bruk och vattenförvaltningsplanerna ses över. Regeringen utvärderar försiktighetsprincipen och vilka konsekvenser tolkningen av den har på tillståndsvillkoren och på godkännandet av tillstånd. Möjligheten att i tillståndsbestämmelserna återinföra villkor för granskning av tillstånd utreds och på basis av utredningen görs behövliga ändringar i lagstiftningen.
För närvarande kan det uppstå situationer där tillståndsprocessen för en investering kan förhindras för att man vid tillståndsprövningen inte beaktar möjligheten att minska till exempel konsekvenserna för vattendrag med en annan tilläggsåtgärd som påverkar samma vattendrag. Regeringen förtydligar lagstiftningen så att man vid prövning av miljötillstånd i begränsad utsträckning kan beakta de kompensationsåtgärder som näringsidkaren frivilligt föreslår i sin ansökan för samma olägenhet inom samma verkningsområde och ställa tillståndsvillkor för dem. Frivillig kompensation kan användas vid prövningen av tillstånd för att minska belastningen på vattendraget på det sätt som förutsätts i tillståndet.